Aloitin työni metallin parissa vuonna 1994. Ensimmäinen työpaikkani oli Forssan Levyosa, jossa viihdyin aina vuoteen 2001 asti. Tänä aikana tulivat tutuksi särmääminen, laserin ja levytyökeskuksen kanssa työskentely.

Näiden vuosien aikana kiinnostuin myös piirtämisestä tai pikemminkin suunnittelusta: minua kiinnosti, miten luodaan dataa koneen taakse. Opettelin käyttämään Pro/Engineer -ohjelmaa. Palo oppia oli niin kova, että jäin aina töiden jälkeen harjoittelemaan ohjelman käyttöä.

Ohjelman ja suunnittelun oppiminen teki minusta suunnittelijan. Ja se taito vie minut sitten J. Elmix Oy:öön, jossa vain suunniteltiin, ei valmistettu. Ylenin aina suunnitteluosaston johtajaksi.

Elmixin koneet olivat hienoja, mutta toiminta oli luonteeltaan niin salaista, ettei kukaan oikein tiennyt, mitä me teimme ja kenelle. Se ei tuntunut merkitykselliseltä ja aloinkin kaivata jonkin hienon ja kauniin tekemisen pariin. Päädyin vuonna 2005 Puulämpö Suomi Oy:lle suunnittelemaan takkaluukkuja ja kiukaita.

Seuraavassa työpaikassa Ama-Prom Finland Oy:ssä (2006–2009) pääsin jakamaan kokemustani ja osaamistani metallialan laitteiden ja koneiden kouluttajana. Oli virkistävää tehdä välillä muutakin kuin suunnitella. Kiersin alan yrityksissä kouluttamassa, miten koneet toimivat.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi pisti stopin uusille koneinvestoinneille, eikä kouluttajaakaan siis enää tarvittu. Päädyin Forssan LVI-Valmisteelle suunnittelijaksi. Nyt pääsin oppimaan taas jotain täysin uutta ja erilaista, nimittäin robottien ohjelmointia. Hurahdin täysillä robottien maailmaan ja sain valtavaa tyydytystä, kun pystyin robotin toimintaa seuraamalla saamaan sekunteja sieltä täältä prosessista.

Istuin LVI-Valmisteella samassa kopissa kollegan kanssa kuusi vuotta. Sen aikana tuli juteltua ja mietittyä vähän kaikenlaista. Jossain vaiheessa aloitimme ajatusleikin siitä, voisiko työtä tehdä jossain vaiheessa itselle, yrittäjänä.

Perustimme Matimek Oy:n, joka kasvoi nopeasti kahden miehen puulaakista isoksi metallialan yritykseksi. Myimme osuutemme pois yhdeksän vuoden jälkeen, kun mahdollisuus exitiin tuli kohdalle.

Nyt on alkanut toinen kierros yrittäjänä. Brotherflyssä pystyn tarjoamaan kaiken sen kokemukseni asiakkaille, jonka olen urallani hankkinut.

Uuden oppiminen on edelleen intohimoni. Viime aikoina olen perehtynyt 3D-tulostamiseen ja huomannut, että tulostaminen on todellakin järkevä vaihtoehto tyhmille metallikappaleille.

Olen luonteeltani utelias ja kun saan jonkin kappaleen pyörimään, se motivoi ja vie eteenpäin. Siitä hyvänä esimerkkinä rubiikin kuutiot, joissa siirryn aina vaan isompiin kokoihin. Viimeisimpänä olen ratkaissut 10 x 10 kuution.